lauantai 23. syyskuuta 2017

INFO INFO, UUTTA KANAVAA!

Moikka! En oo tänne kirjoitellutkaan mitään sitten enään. En oo halunnut kuitenkaan poistua ihan kokonaan, enkä edelleenkään blogiakaan halua sulkea, sillä blogin kirjoittamista on ikävä. Mutta nyt olen kaivannut jotain uutta elämääni ja oonkin aloittanut nyt sitten Youtuben puolelle videoiden tekemisen. Meidän arkea ja miun höpinöitä voikin siis sieltä käydä kurkistelemassa. Haavena olisi jossain vaiheessa, että voisin ylläpitää sekä kanavaani, että tätä blogiakin, mutta tällähetkellä koulu, arki ja tuo videoiden tekemisen opettelu vie aikani.

Kanavalleni pääsette klikkaamalla tästä: Annoj

Tervetuloa ja nähdään taas! :)

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Kesäloma!

Se on kuulkaa loma nyt. Mun nyt loma tosin kestääkin vaan pari päivää, sillä lauantaina alkaa kesätyöt. 
Me siis tytön kanssa nyt nämä pari päivää tässä huilitaan ja nautitaan yhteisestä ajasta! 


Kouluvuosi oli rankka aivan kaikkine tapahtumineen. Ja oon todella pettynyt itseeni, mutta nyt en kesällä jaksa stressata koulua liikaa. Ens vuonna sitten uudella tarmolla!


Saas nähdä mitä me keksitään tytön kanssa, sateista säätä näyttäis näille vapaille, että meneeköhän sisäpuuhasteluksi.

Kuvat: pixabay

lauantai 27. toukokuuta 2017

Mitä tapahtui, miksi hävisin ja mitä meille kuuluu nyt?

Siitä on aikaa jo aivan liian kauan, kun oon viimeks aukassutkaan näitä sivuja. Haluaisin kertoa jonkun todella järkevän ja perustellun syyn tälle hiljaisuudelle. Mulla ei varsinaisesti ole sitä. Tai on ne kliseiset "ei ole ollut aikaa" ym.
Niin vaan tapahtui. Alkuun alkoi tuntua, että koulun ja perheen pyörittämisessä on jo tarpeeksi puuhaa, sitten alkoi ahdistukset siihen päälle ja sitten tapahtui vielä ikävempiä asioita ja lumipallo vyöryi ja kasvoi ja nyt olen täällä.


No mitä meille kuuluu? Kiitos ihan hyvää. Tai ei aina edes niin hyvääkään, mutta mennään päivä kerrallaan. Alina täyttää ihan piaan jo 2-vuotta ja alkaa olla jo melko tempperamenttinen ja uhmakas nuori neiti. Äidin ja isin hermoja koetellaan oikein urakalla välillä.


Itse junnaan paikallani ja yritän saada opintojani suuntaan tai toiseen. Joten ensi vuodesta koulussa tulee todella rankka vuosi, mutta koitetaan selvitä siitä jollain tapaa. Oon koittanut olla armollinen itelleni, koska vielä muutama kuukausi taaksepäin olin valmis pistämään elämäni kokonaan palasiksi ja olin totaallisen hukassa siitä mitä haluan elämältäni. Mutta se on kai jonkunlainen reaktio liian isoihin ja vaikeisiin asioihin. Toisinaan vieläkin olen valmis heittämään kirveen kaivoon ja haluaisin vaan jäädä kotiin tytön kanssa. No sitä en nyt kuitenkaan tee. Tai ainakin yritän kovasti taistella opintoni eteenpäin. Ja olen kesänkin töissä. Loma ei olisi pahitteeksi, mutta siinäkin on huonot puolensa, joten parempi vaan kun on töitä.


Nyt on alkanut tuntua siltä, että kaipaan elämääni taas jotain muutakin, kun tämän perus arjen ja blogin kirjoittamista on ollut ikävä jo jonkun aikaa. Joten miksi ei yrittäisi herättää tätä hommaa henkiin. Voi olla, että jos oikein innostun haluan aloittaa puhtaalta pöydältä, mutta tällä hetkellä tähän "vanhaan" paluu tuntui oikealta ja helpommalta ratkaisulta.


En edes tiedä onko siellä enää ketään lukijoita ja kirjoittaako ihmiset enää blogeja niinkään, mutta täällä ollaan taas, toivottavasti nyt pysyvästi ja täysin uudella innolla! Nähdään taas piaan!

maanantai 24. lokakuuta 2016

Ensimmäinen viikko päiväkodissa.

Alina aloitti viime tiistaina päiväkodissa harjoittelun ja homma on lähtenyt yllättävän hyvin käyntiin. Itkuilta ei kuitenkaan olla vältytty, mutta itkut ovat yleensä loppuneet siihen, kun olen lähtenyt ja ovat keksineet muuta ajateltavaa ja tekemistä.


Tiistaina oltiin tosiaan yhdessä siellä aamupalasta eteenpäin ja päiväunille tultiin sitten kotiin. En oikein tiennyt miten itse olisin siellä, antaisinko hoitajien tehdä enemmän vai olisinko itse läsnä ja miten paljon. No ajattelin sitten, että jos Alina alkaa mennä omiaan ja "unohtaa" minut niin en punge viereen vaan annan tutustua muihin lapsiin ja hoitajiin ihan niinkuin hän itse haluaa. No nopeastihan siinä kävikin niin, että yhdestä hoitajasta tuli ns. suosikki ja äiti unohtui melko nopeasti.


Ulkoilut ovat kuullemma sujuneet todella mallikkaasti, mutta sisällä useammin iskee ikävä ja jännitetään ilmeisesti vähän kun on enemmän hälinääkin.


Illat ja viikonloppu menikin hyvin pitkälti sylitellessä ja ikävä on purkautunut itkuna ja läpsimisellä ja tukistelulla. Öistäkin on tullut melko villejä, kun neiti varmistelee vähän väliä, että olen paikalla ja omassa sängyssä ei millään haluttaisi nukkua. Näihin öihin voi toki vaikuttaa myös se, että Alinalle on tulossa taas uusi hammas.

Ensimmäiseltä viikolta tarttuikin matkaan jo nuha, joka myös on vaikeuttanut hiukan syömisiä ja nukkumisia. Toivottavasti ei nyt kuitenkaan iskisi tautia päälle ja selvittäisiin pelkällä nuhalla.


Pelkään jotenkin, että jos nyt näin alkuun saadaan jo joku tauti ja joudutaan olemaan poissa, niin takaisin paluu olisi vaikeampaa tytölle. Toki on tiedossa, että se tautikierre alkaa kyllä nyt päiväkodin alettua.

Kuulisin mielellään muidenkin tarinoita päiväkodin aloittamisesta, miten teillä on reagoitu ja miten on lähtenyt menemään?

lauantai 15. lokakuuta 2016

Käsitöitä ja sairastupaa

Miten on mahdollista, että sillon kun ei pitäis, iskee flunssa. Onneksi se on nyt kuitenkin selätetty. Kiitos ab-kuurin!

Olen tosiaan koittanut koko syksyn välttää flunssaa, koska se tietäisi poissaoloa koulusta ja Alinan päiväkodin alku tuo mukanaan kierteen kuitenkin, joten en ennen sitä "turhia" poissaoloja olisi kaivannut. No sainpa sen kuitenkin.
 

Viikon sairasloman aikana olikin sitten aikaa pistää puikot laulamaan ja tekaisin Alinalle huivin syksyksi. (Totuus: aloitin huivin jo viime syksynä)


Aika on myös kulunut päiväkoti kamppeiden hankkimisessa ja vaatteiden ja tavaroiden nimikoimisessa. Vielä olisi urakkaa niissäkin ja päiviä ei enää kovin montaa. Onneksi nyt alkoi syysloma, niin loman alun voikin mukavasti käyttää loppujen nimikointiin!

tiistai 27. syyskuuta 2016

Tuunailu duunailu

Heipsan vaan!

Oon viettäny vapaa-ajat tiiviisti pensseli kädessä. Löysin nimittäin Alinalle halvalla uuden sängyn. No, voikin jo päätellä, että halpa ja hyväkuntoinen ei sovi yleensä samaan lauseeseen. Ei sopinut nytkään, mutta näppärä äiti teki siitä ihan siistin!

Tottakai hölmönä UNOHDIN ottaa sängystä kuvan ennen kun se oli purettu kokonaan maalaamista varten, joten myyntikuva ajakoon asiansa!


En kyllä ostaessa tiennyt vielä mitä sängylle tekisin, mutta ihan hyvä siitä tuli. En kaikkia kolhuja ym. käynyt hiomaan täysin pois, vaan halusin jättää sänkyyn myös vanhan elämän muistoja!

Nyt sitten jännätäänkin miten neiti tottuu uuteen sänkyynsä ja pysyykö se siellä ollenkaan vai tehdäänkö kuitenkin paluu pinnikseen, josta koitetaan kiivetä pois ja riehutaan vaan!

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Hei hei mitä kuuluu?

Aikaa on vierähtänyt taas edellisestä postauksesta ja blogin pariin on ikävä ja harmittaa kun en ole löytänyt aikaa kuvata materiaaleja ja suunnitella postauksia. Nyt kuitenkin ajattelin saada nostettua blogin postaustahtia hieman, sillä koulupäivistä yksi jää nyt ainakin toistaiseksi pois!


Mitä meille sitten kuuluu? Oikein hyvää kiitos vain. 
Alinalta tulee jo muutamia sanoja, mutta se äiti ja isi on kyllä jäänyt jonnekkin. Alinalla myös alkaa riittää jo kärsivällisyys laittamaan renkaita oikeassa järjestyksessä paikalleen ja laittamaan erimuotoisia palikoita kolosista sisään! Alina tykkää myös auttaa astianpesukoneen tyhjentämisessä ja hän viekin aterimet niille kuuluvaan laatikkoon, vaikka ei ne nyt aina ihan oikeissa kohdissa ole, mutta pääasia että tytöllä on kivaa! 
Ollaan myös alettu tuomaan päiväkodin alotusta keskusteluihin mukaan, sekin kohta jo alkaa. APUA!


Itse olen aloittanut 5:2 dieetin vai mikä onkaan ja se on kyllä tehnyt ihan hyvääkin. Paino on lähtenyt tippumaan ja ylenpalttinen syöminen on jäänyt vähemmälle, kun on huomannut että oikeasti pärjää reilusti vähemmälläkin!


Miten teillä menee?
Muistakaa käydä tykkäämässä myös FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA BLOGLOVINISSA